"Minkähänlaisen vaikutelman se omistajakin sai kun sille ruvettiin puhumaan todellisuuden eri tasoista?"
"Joo, no se oli ehkä vähän heikko kohta siinä keskustelussa..."
Talonvaltauspäivien Turun kohde, Satamakatu 27, viihtyi kaitsijoidensa huomassa myös sateisen lauantain. Alkuiltapäivästä paikalla kävi rakennuksen virallisten omistajien edustajia, joiden ristiriitaisesta suhtautumisesta huolimatta saatiin enteilyä tilan pidempiaikaisesta hallussapidosta. Enemmittä ongelmitta pyörähti talonkokous käyntiin ja ajoittaisten vaikeuksien kautta myös itse Vallaton kevätjuhla. Osa resursseista kului valitettavasti kielloista huolimatta piirrettyjen tagien poistamiseen - maalari: muistathan seuraavalla kerralla, että tilojen reviiritietoiset omistajat langettavat mielellään poistamisesta koituvat kulut + reilun mielipahalisän valtauksien voipumattomilla puurtajilla. Osoittakaamme solidaarisuutta toisillemme ja välttäkäämme ylimääräistä nenäverenkaivuuta.
Omat haasteensa jälkimmäiselle päivälle tarjosi sähkökysymys, jonka vuoksi artistit esiintyivät akustisin instrumentein. Satamakadun autonomisessa kulttuurikeskuksessa päästiin nauttimaan muun muassa turkulaisesta nykyrunoudesta, taidelyhytelokuvista, poi-työpajasta sekä osin improvisoidusta musiikista, joka bongoin, huuliharpuin ja luutuin karkotti hämärtyvän illan mielistä. Yötä kohden yltyvä vesisade ei jäähdyttänyt juhlaväkeä, joka sai kokea siemauksen arkipäivän magiaa, olkoonkin että kyse oli viikonlopun pyhistä. Shamaanirummun kuminassa kihosi vapauden vaateeseen kipuna kaihoa, viaton kysymys: Miksei tää saa jatkua? Kysymys ei ole retorinen, vaan haluamme kuulla siihen vastauksen: hei kuulkaa, hallitusten ja lautakuntien sedät ja tädit, laskekaa salkkunne ja liittykää viimein hyvisten puolelle. Roskalavasohvalla on tilaa, ja nuotion loimussa voi lämmitellä käsiään. Taustalla kaikuvat kitara ja poikkihuilu.
Osallistujat kiittävät muita osallistujia! Keskellä alati synkkenevien kulttuuripoliittisten virtausten syvänteitä viriää toivo, tuo joutomaan rikkaruohoista kirkkain. Ehkä ylihuomisessa siintävä vapaus koittaakin jo tänään - nyt, tänä kellonlyömänä - kunhan olemme vain valmiina puolustamaan itseämme ja kaupunkikulttuurin keuhkojen autonomiaa, vaatimuksessamme taipumatta ja toimintatapoja varioiden. Vastassamme saattaa olla koneisto pamppuja, rekistereitä, painokoneita ja tuomarinnuijia, mutta meillä on käsissämme aseista vaarallisin: oma luovuutemme. Sen voimin meillä on mahdollisuus käynnistää ja ylläpitää turvapaikkoja kaikennieleviltä voitonjanon ja kontrollin rakenteilta.
Satamakadun valtaus kartutti toimitsijoiden kokemusta arvokkain opetuksin, ja mikä olennaisinta, saatteli ilakoivat joukot kohti kevättä ja Vallattomuutta. Musta lippu hulmutkoon!
Perjantaina 16.4. Pyynikintorilta lähtenyt mielenosoitus päätyi talonvaltaukseen Pispalassa. Osoitteessa Pispalan valtatie 52 sijaitseva vallattu kiinteistö on Tampereen kaupungin omistuksessa. Kaupunki on hakenut kyseiselle talolle purkulupaa, mutta Pispalan asukasyhdistys ennätti tehdä valituksen näiden purkusuunnitelmien hautaamiseksi. Useat paikalliset tahot ovat kyselleet tilaa käyttöönsä, mutta taloa hallinoiva kiinteistötoimi on ilmaissut haluttomuutensa vuokrata sitä eteenpäin.
Talo on vallattu yhteiseksi toimintatilaksi ja epäkaupalliseksi kohtaamispaikaksi. Taloon tulee tietokone- ja kokoustilat kaupunkilaisten ja järjestöjen käyttöön. Tiloihin on myös kaavailtu, taiteilijaresidenssiä, kahvilatoimintaa sekä ilmaisia, viikoittaisia ruoanjakotilaisuuksia. Lisäksi talon alakerrassa sijaitsevat suihku- ja saunatilat otetaan käyttöön. Tarkoitus on kuitenkin, että tilan toiminta lähtee sen käyttäjistä, ja kaikki ovat tervetulleita toimimaan ja viettämään arkea talolle ikään ja varakkuuteen katsomatta.
Valtauksella nostetaan myös esille Pispalan läpimätä tilapolitiikka. Alueen uudisraivaus on huolestuttavaa. Yhteiset paikkamme ovat uhattuna, eikä tilaa löydy enää niille, joilla ei ole varaa siitä maksaa. Tampereen kaupunki on antanut juuri kielteisen päätöksen tukea Pispalan kumppanuusverkostoa, joka toimii monien paikallisten yhteistilojen kuten Hirvitalon, Rajaportin saunan, Kurpitsatalon ja Pispalan kirjaston parissa. Samaan aikaan kaupunki pyrkii yksityistämään alueella omistamansa kiinteistöt ja tontit. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jokainen tällä hetkellä toiminnassa oleva yhteistila voi kohdata loppunsa lähitulevaisuudessa.
Pispalan yhteistiloja ei pelasteta raahautumalla vaaliuurnille - nyt tarvitaan keskinäistä luottamusta ja luovaa toimintaa! Kaupungin väsähtäneet byrokraatit voivat puhua kylätaloprojekteista isoine budjetteineen. Nämä puheet ovat kuitenkin syntyneet kliinisten kokouspöytien ympärillä, kaukana ihmisistä. Pispalassa nähdään taas talonvaltaus, koska se on syntynyt aidosta, elämänmakuisesta tarpeesta.
Valtaus on osa maanlaajuista valtaustoimintapäivää, jolla luodaan vallatonta kulttuuria ja yhteisiä epäkaupallisia tiloja ympäri maan. Valtauksella osoitetaan myös solidaarisuutta Squat Hyhkyn väelle, jotka ovat toimineet talossa kaupungin asettamasta häätöuhasta huolimatta jo kuukausia.
Suoraa toimintaa vapaiden tilojen puolesta!
